Onko nykyäänkin olemassa apostoleja?

Tämä on tärkeä kysymys, sillä omana aikanamme esitetään toisinaan poikkeuksellisia väitteitä ja harjoitetaan poikkeuksellisia käytäntöjä sillä perusteella, että nykypäivän palvelutehtävän oletetaan olevan ”apostolinen”.

Voidaksemme vastata kysymykseen meidän on ensin tarkasteltava huolellisesti Raamatun opetusta ja selvitettävä, mitkä olivat Uuden testamentin apostolien raamatulliset pätevyysvaatimukset todella.

Auktoriteetti

Ensiksikin apostolisuus liitettiin joskus Uuden testamentin kirjojen varsinaiseen kirjoittamiseen. Myös Pietari sanoo molempien kirjeidensä alussa olevansa Jeesuksen Kristuksen apostoli.

Ja vaikka Johannes ei käyttänyt sanaa ”apostoli”, hän teki heti alussa täysin selväksi, että hän ja muut apostolit olivat nähneet, kuulleet ja koskettaneet Herraa:

”Se, mikä oli alusta asti, minkä olemme kuulleet, minkä olemme nähneet silmillämme, mitä olemme katsoneet ja mitä kätemme ovat käsitelleet, koskien elämän sanaa – sillä elämä ilmestyi, ja me olemme sen nähneet, ja me todistamme ja julistamme teille sitä iankaikkista elämää, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – sen, minkä me olemme nähneet ja kuulleet, me julistamme teille, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme. ja totisesti meidän yhteytemme on Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa” (1 Joh 1:1-3; vrt. Ilm. 1:10 j.n.e.).

Mielenkiintoista on, että Jaakob ja Juudas eivät väitä olevansa apostoleja, vaikka he olivat Herran velipuolia (Matt. 13:55; Juud. 1:1).

Paavali esittelee lähes kaikki kirjeensä sanalla ”apostoli”, vaikka joskus hän sanoo ”kutsuttu apostoliksi”. Hän myös korostaa apostolisuuttaan sellaisilla lauseilla kuin: ’Jumalan tahdon kautta’ (1. Kor. 1:1); ’ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen ja Isän Jumalan kautta, joka herätti hänet kuolleista’ (Gal. 1:1); ja ’Jumalan käskystä’ (1. Tim. 1:1).

Valtakirjat

Apostolin olennainen valtakirja oli se, että hän oli nähnyt ylösnousseen Herran fyysisesti. Paavali mainitsee tämän nimenomaisesti 1. Kor. 9:1-2:ssa: ”Enkö minä ole apostoli?”. Enkö ole vapaa? Enkö ole nähnyt Jeesusta Kristusta, meidän Herraamme? Jos minä en ole apostoli muille, niin epäilemättä olen teille”. Sillä te olette minun apostolisuuteni sinetti Herrassa.”

Jotkut saattavat väittää, että tämä teksti yksinään (vaikka se toki todistaa, että Paavali itse oli apostoli, joka oli nähnyt ylösnousseen Herran) ei riitä sitomaan ylösnousseen Kristuksen näkemistä apostolina olemiseen – että se väkisin luo yhteyden.

Mutta todisteet ovat kumulatiivisia. Voimme esimerkiksi lisätä väitteeseen sen, että Juudaksen petettyä Herramme apostolit vaativat tiukasti, että niiden nimien, joita ehdotettiin Juudaksen mahdolliseksi seuraajaksi ”osallistumaan tähän virkaan ja apostolin virkaan”, on täytynyt olla Kristuksen ylösnousemuksen silminnäkijöitä (Ap. t. 1:21-25).

Myös 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvun suuren ylösnousemusta käsittelevän luvun alkusanat ovat tältä osin hyvin viitteellisiä: ”Sillä minä olen teille ensinnäkin toimittanut … sen, jonka Keefas ja sitten kaksitoista apostolia ovat nähneet…”

”Sen jälkeen hänet on nähnyt Jaakob ja sitten kaikki apostolit.”. Sitten viimeiseksi hänet näki myös minä, niin kuin aikanaan syntynyt. Sillä minä olen apostoleista vähäisin, joka en ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsuttaisiin, sillä minä vainosin Jumalan seurakuntaa.” (jakeet 3-9).” (jakeet 3-9)

Tuntomerkit

Paavali auttaa meitä myös tunnistamaan apostolin määrittelemällä apostolin tuntomerkkeinä nimenomaisesti sen, että hän käyttää usein ja voimallisesti ihmelahjoja. ’Todellakin apostolin merkit tapahtuivat teidän keskuudessanne kaikessa sinnikkyydessä, merkeissä ja ihmeissä ja voimallisissa teoissa’ (2. Kor. 12:12).

Kun merkkilahjoja käytettiin Korintissa – apostolien perustamassa seurakunnassa – monille siellä olleille uskoville annettiin erityisiä lahjoja, jotka jaettiin Hengen tahdon mukaan, mutta kaikki eivät varmastikaan kyenneet käyttämään kaikkia lahjoja, vaan lahjat jaettiin erikseen eri uskoville, mikä on Paavalin 1. Kor. 12:ssa esittämän väitteen perusta: ”Sillä yhdelle on annettu viisauden sana Hengen välityksellä, jollekin toiselle tiedon sana saman Hengen välityksellä, jollekin toiselle taasen uskon sana samasta Hengestä…” (vrt. 8-9). Kaikki eivät esimerkiksi voineet puhua kielillä.”

Se, että he ylipäätään pystyivät käyttämään hengellisiä lahjoja, osoittaa, että Korintti oli todellakin apostolien suoraan perustama seurakunta. Mutta se, että kukaan seurakunnan tavallisista jäsenistä ei kyennyt yksitellen osoittamaan suurta määrää lahjoja, osoittaa, etteivät he olleet apostoleja.

Komissio

Loppujen lopuksi on syytä huomata, että termi ”apostoli” viittaa ”evankeliumin lähettilääseen tai suurlähettilääseen, lähettilääseen, joka lähetetään” (James Strong, Strong’s exhaustive concordance of the Bible; World Bible Publishers; Iowa, 1986; s. 16).

Kristittyjä lähettää nykyään Pyhä Henki ja seurakunta, mutta Uuden testamentin apostolit, Paavali mukaan lukien, saivat toimeksiantonsa suoraan ylösnousseelta Kristukselta (Matt. 28:18-20; Ap. t. 22:21). Jeesus käski heitä menemään kaikkialle maailmaan ja julistamaan evankeliumia kaikille kansoille (Ap. t. 1:8).

Uuden testamentin todistusaineiston valossa on siis virhe – ja mahdollisesti hyvin vakava virhe – kutsua ketä tahansa tämän päivän saarnaajaa tai Herran palvelijaa apostoliksi, vaikka hän olisi kuinka merkittävä tai hyödyllinen Jumalan palveluksessa.

Kirjoittaja on FIEC-pastoriyhdistyksen jäsen ja Reachout Trustin tutkija.

Tags:

Raamatullinen/teologinen