Kamposta

Kampolääketieteen esittely

Katsaus kampolääketieteeseen

Kampolääketiede on lääketieteellinen järjestelmä, joka on systemaattisesti järjestetty ihmiskehon reaktioiden perusteella terapeuttisiin toimenpiteisiin. Tämä empiirisen lääketieteen esiaste, jonka juuret ovat muinaisessa kiinalaisessa lääketieteessä, tuotiin Japaniin noin 5-6. vuosisadalla. Myöhemmin se kehittyi ainutlaatuiseksi lääketieteen muodoksi sopeutumalla Japanin ilmastoon ja kulttuuriin, ja sitä hiottiin edelleen japanilaisten ruumiinrakenteeseen sopivaksi ennen kuin siitä kehittyi erillinen perinteisen lääketieteen muoto. 1600-luvulla kampolääketiede koki merkittävän kehitysvaiheen, joka johti nykyisin harjoitettavaan tyyliin. Sana ”kampo” luotiin alun perin erottamaan se ”ramposta”, jota käytettiin kuvaamaan länsimaista lääketiedettä, jonka hollantilaiset toivat Japaniin. Kampo eroaa myös perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä ja perinteisestä korealaisesta lääketieteestä. Itse asiassa kampolääketiede on ainutlaatuinen japanilainen lääketieteen muoto.

Ishinpo koostuu lääketieteellisestä tiedosta ja teorioista, jotka on koottu useista sadoista kiinalaisista ja korealaisista lääketieteellisistä teksteistä, jotka on koottu antiikista Sui- ja Tang-dynastian aikoihin. Japanin vanhimman säilyneen lääketieteellisen tietosanakirjan kirjoitti Yasuyori Tanba vuonna 984 jKr. Alkuperäisteksti, jota kutsutaan nimellä Nakarai Family’s Denpon, on nimetty kansalliseksi aarteeksi, ja sitä säilytetään Tokion kansallismuseossa.
Ishinpon nide 22 sisältää kuvituksia ja tekstejä sikiökauden peräkkäisestä etenemisprosessista ja äidille raskauskuukausien aikana annettavasta kuurista. Teksti sisältää myös kuvituksia meridiaaneista ja akupunktiopisteistä, joiden neulominen ja moxibustion käyttö on vasta-aiheista kunkin raskauskuukauden aikana.
Monet muinaiset tekstit ovat kadonneet, ja siksi Ishinho on korvaamattoman arvokas, kun halutaan ymmärtää lääketieteellisiä käytäntöjä ennen Tang-dynastiaa ja sen aikana.

Maaliskuussa 2010 Nikkei Medical Custom Publishing ilmoitti viimeisimmät tulokset lääkäreille tekemästään verkkokyselystä, joka koski ”Kampo-lääkkeiden käyttöä ja suhtautumista niihin vuonna 2010.”
Kyselyn mukaan 86,3 prosenttia lääkäreistä määrää tällä hetkellä Kampo-lääkkeitä, mikä osoittaa niiden laajaa käyttöä lääketieteellisissä käytännöissä. Lääkäreiden mainitsemia tärkeimpiä syitä kampolääkkeiden määräämiseen olivat: ”länsimaisella lääketieteellä on omat rajansa” (51,1 %), jonka jälkeen ”akateemisissa järjestöissä esiteltyjen kampolääkkeitä koskevien tieteellisten todisteiden aallonharjalla” (34,6 %) ja ”potilailta tuleva voimakas kysyntä” (24,6 %).
Kampolääkkeistä yleisimmin määrättiin kakkontoa (70,2 %), jota seurasivat daikenchuto (50,2 %) ja shakuyakukanzoto (49,2 %). Erityisesti daikenchuton, rikkunshiton ja yokukansanin käyttö on lisääntynyt dramaattisesti sitä tukevan tieteellisen näytön kasvaessa.